Kestovaipat for dummies, osa 5: pesu ja hygienia

Ja sitten vielä muutama sana hygieniasta ja vaippojen pesusta. Tähänkin pätee jälleen kerran maalaisjärki. Tärkeintä on pestä vaipat usein kuumalla vedellä ja pesuaineella ja sen jälkeen kuivata vaipat huolellisesti ja mahdollisimman nopeasti auki levitettynä. Mitään sen ihmeellisempää desinfiointi- tai putsauskikkaa ei varsinaisesti tarvita.

Vaippaan joutuvista eritteistä pissa on steriiliä, mutta ärsyttää ihoa pidemmän päälle. Kakka sen sijaan ei juuri muuta olekaan kuin eläviä ja kuolleita bakteereita ja sen lisäksi se vielä ärsyttää ihoa. Hyväkin kestovaippa on imukyvyltään huonompi kuin kertakäyttövaippa, joten kestovaippa pitää muistaa vaihtaa tiheästi, kakkavaippa mielellään heti. Suurin osa kakan bakteereista on harmittomia, mutta valitettavasti seassa on runsaasti myös semmoisia pöpöjä, jotka aiheutava enemmän tai vähemmän rajua tautia päätyessään väärään paikkaan, esimerkiksi suuhun, haavoihin tai silmiin. Tämän vuoksi onkin hyvin tärkeää muista pestä omat kätensä aina, kun on ollut tekemisissä pyllyasioiden kanssa, oli kyseessä sitten kenen pylly hyvänsä.

Kuten jo aiemmin todettu, kakka kannattaa huuhtoa vaipasta tuoreeltaan vaikka vessanpönttöön. Näin päästään eroon jo suurimmasta osasta likaa, pöpöjä ja hajua. Likaiset vaipat kannattaa säilytää erillään muusta pyykistä mielellään mahdollisimman ilmavassa, erillisessä korissa tai vastaavassa. Mikrobit viihtyvät lämpimässä, kosteassa ja vähähappisessa ympäristössä, jossa on paljon orgaanista ravintoa. Näinollen esimerkiksi muovipussissa hautominen ei tee likavaipoille pidemmän päälle hyvää. Jos mahdollista, pelkästään pissaiset vaipat voi jopa ripustaa kuivumaan ennen pesua. Näin ne eivät ole omalta osaltaan hautomassa kakkavaippoja. Varsinkin koska kakkabakteerit tuppaavat muuttamaan kostean virtsan sisältämän urean ammoniakiksi, joka haisee sangen pahalta.

Kestovaippojen käyttäjää on yleensä turha muistuttaa siitä, että likaiset vaipat tulee pestä usein. Yleensä pyykkiä kertyy yhteen koneelliseen helposti jos nyt ei ihan päivässä niin viimeistään kahdessa. Jos pyykkivuori ei toimi tarpeeksi osoittelevana vinkkinä, viimeistään haju saa pyykkäämishalut kyllä heräämään. Kestovaipat on syytä pestä aina 60 asteessa. 60-asteinen vesi on jo sen verran kuumaa, että se tekee n. 37 asteeseen tottuneiden suolistomikrobien elämän hyvin epämukavaksi, varsinkin kun sekaan sotketaan pesuaineen korkea pH ja hajoittavat entsyymit. Pesu tuskin vie vaipoista aivan kaikkia bakteereita, mutta jäljelle jäävillä ei ole pesun ja kuivattamisen jälkeen tarjolla ravintoa eikä kosteutta. 90 asteinen pesu tappaa todennäköisesti jo aivan kaiken, mutta se myös kuluttaa kankaita, eivätkä kaikki keinokuidut kestä sitä. 60 astetta on yleisesti ottaen varmasti riittävä lämpötila.

Periaatteessa vaipat lienisi kaikkein hygieenisintä pestä erikseen. Käytännössä tässäkin asiassa voi käyttää maalaisjärkeä. Vaipat on yleensä hyvä pestä tehokkaalla ohjelmalla ja esipesun kera, joten varsinkin hyvin likaisen, tehopesua vaativan pyykin voi melko huoletta viskata sekaan. Pyhävaatteita en lähtis vaippapyykin sekaan ymppäämään, mutta esimerkiksi pukluiset rievut tai pahasti sottaantunut teepaita menee mielestäni vaippojen seassa ihan mukavasti ja tulee puhtaaksi.

Tässä kohden on muuten pakko kumota yksi myytti: vaikka villa onkin antibakteerista, se ei ole mikään mystinen superdesinfioija eikä hajota likaa. Näinollen se ei ole "itsestään puhdistuva", toisin kuin esimerkiksi kestovaippojen wikipediasivu väittää. Jos villakankaalle menee paskaa, niin se paska kyllä pysyy siinä eikä häviä minnekään, ennen kuin kangas pestään. Sama pätee virtsan sisältämiin ärsyttäviin aineisiin, ureaan ja vastaaviin. Eivät ne sieltä villan seasta mihinkään katoa. Jos pissainen villa kuivataan, urea todennäköisesti muuttaa hieman muotoaan ja villan antibakteeristen ominaisuuksien vuoksi se tekee sen vähemmän todennäköisesti ammoniakin suuntaan, mutta ei se mihinkään katoa. Näinollen kyllä, villaiset imut ja likaiseksi menneet villahousutkin täytyy pestä aika ajoin, varsinkin jos niissä on kakkaa. Ja koska villa menee kuumassa vedessä pahaksi, en henk koht pidä sitä kovin hyvänä kestovaippamateriaalina. Muualla sillä on toki paikkansa ja mm. paidoissa villa on aivan loistavan ekologinen ja lämmin vaihtoehto, kunhan se on eettisesti tuotettua. Toki luonnonmateriaalit ovat vaipoissa parempi valinta kuin keinokuidut, jo ihan mikromuoviongelmankin takia, mutta itse suosisin ennemmin hyvin pesua kestävää puuvillaa, hamppua tai bambua.

Pestyssäkin kestovaipassa on varmasti enemmän bakteereita kuin puhtaassa kertakäyttövaipassa. Mutta se on vain ja ainoastaan hyvä asia, niin kauan kuin niitä pöpöjä on niin vähän, että pienen vauvankin immuunipuolustus pystyy estämään niitä aiheuttamasta tauteja. Nykytietämyksen mukaan liian korkea hygienian taso altistaa allergioille ja autoimmuunitaudeille. Turvallisen pieni bakteerikontakti pitää immuunipuolustusta varpaillaan ja estää näitä korkean hygienian elintasotauteja. Tästäkin syystä kestovaippailu on mielestäni järkevää.

Tähän päättyy tämä kestovaippasaaga. Kirjoittelen vielä myöhemmin lisää, jos jotain tulee mieleen.

Kestovaipat for dummies 4: koot ja joitakin muita yksityiskohtia

Kestovaippojen koot vaihtelevat iloisesti merkeittäin, mikä on äärimmäisen ärsyttävää ja tekee touhun hankalaksi varsinkin keskosena syntyneen vauvan kanssa, jolle tarpeeksi pienten vaippojen löytäminen on muutenkin hankalaa. Kestovaippakoot tuntuvat useinmiten lähtevän pienimmillään S-koosta, joka sopii n. 4-kiloisesta eteenpäin. Tätäkin pienempiä vaippoja huhujen mukaan on (XS tai NB) ja ne menevät 2-5 -kiloisille. S-koko on yleensä 4-7, M 5-10, L 7-12 ja XL 11 kg ylöspäin. Tämä on kuitenkin karkea yleistys, valitettavasti. Vaippoihin pätee sama kuin vaatteisiin: kannattaa ennemmin ostaa vähän iso, sillä pieni jää hyvin nopeasti käyttökelvottomaksi. Liian isoa vaippaa voi hieman paikkailla käyttämällä sopivaa kuorivaippa.

Joissakin vaipoissa on ulkopuolella nepparit, jolla kokoa voi muuttaa. Ne ovat sangen kätevä ratkaisu omasta mielestäni. Oikeastaan ainoa keksimäni hankaluus on se, että vaipan pyllyosa on aluksi liian leveä tai myöhemmin se saattaa ehkä olla hitusen kapea mallista riippuen.

Nepparit avoinna.

 

Nepparit kiinni. Melko merkittävä kokoero, eikö?

Vaipoissa on useitakin erilaisia kiinnityssysteemeitä, joilla vaipan saa pysymään vauvan päällä. Yleisimmät taitavat olla tarranauha ja nepparit. Näistä tarranauha tuntuu omasta mielestäni kätevämmältä, mutta nepparitkin toimivat. Oleellisempaa itseasiassa on kiinnityksen muuntelevuus. Esimerkiksi leveä tarranauha on kätevämpi kuin kapea, koska siten vastatarran voi kiinnittää joko vaipan yläosaan tai alaosaan vauvan jalkojen ja pepun muotoa paremmin myötäillen. Lisäksi on ehdoton plussa, jos toisen sivuläpän saa kiinnitettyä toisen sivuläpän päälle. Siten leveänkin vaipan saa sopimaan hoikalle vauvalle.

Tarranauha, jonka saa kiinnitettyä myös itsensä päälle.

Nepparikiinnittys, jossa toisen sivuläpän saa toisen päälle.

Joissakin vaipoissa on sisällä outo läppä. Jos olen ymmärtänyt oikein,
sen pointti on kerätä kakka läppään ja helpottaa siten vaipan putsaamista. Riittää kun huuhtoo läpän, eikä koko vaippaa ole tarvetta kastella.

Seuraavassa osassa vielä kestovaippojen pesusta ja hygieniasta.