Mitä lahjaksi vauvalle?

Saiko sukulainen/ystävä/tuttava vauvan ja nyt pitäisi keksiä jokin lahja nimenantojuhlaan, syntymäpäiville tai vastaaville, vaikka et tiedä mitään vauvoista? Haluaisitko tästä huolimatta antaa järkevän ja edes jossain määrin käytännöllisen lahjan? Itse samassa tilanteessa olleena ja nyttemmin asiaan vihkiytyneenä listaan pari vinkkiä. Jos niistä olisi vaikka apua.

1. Sukat tai lapaset

Sukat eivät maksa paljoa, koolla ei ole niin suurta merkitystä ja söpöjä kuoseja löytyy. Pikkuvauvojen lapasissa ei ole peukaloa, mutta ne ovat sitäkin tärkeämmät, sillä ne estävät vauvaa raapimasta itseään.

2. Pipo tai kesähattu

Vuodenajasta riippuen vauvalle voi hankkia joko pipon tai hellehatun. Varsinkin pikkuvauvoilla pidetään kylminä vuodenaikoina sisälläkin ohutta pipoa tai myssyä, koska päästä haihtuu paljon lämpöä. Semmoinen voi tulla tarpeeseen.

3. Body, housut tai haalariasu

Vaatteet saattavat tuntua vähän persoonattomalta lahjalta, mutta lapsiperheessä niitä tarvitaan suhteettoman paljon. Vaatteet menevät parhaimmillaan vaihtoon monta kertaa päivässä ja niitä jää pieneksi kovaa tahtia. Jos vauvan perhe suhtautuu kierrätykseen positiivisesti, vaatteen voi käydä hakemassa myös kirpputorilta. Lastenvaatekirppiksiltä löytyy lähes aina melkein käyttämättömiä vaatteita muutamalla eurolla.

Vaatteiden hankaluutena vauvatietouteen vihkiytymättömälle ovat yleensä oudot koot. Vauvanvaatteiden kokomerkintä menee Suomessa yleensä lapsen pituuden mukaan, eli koon 56 vaate on tarkoitettu 56 cm pituiselle vauvalle. Vauvat eivät valitettavasti ole standardikokoisia syntyessään, joten kokoa voi olla hyvä idea tiedustella vanhemmilta. Jos kokoa ei tiedä, kannattaa ennemmin ostaa liian iso kuin liian pieni. Lapsi kyllä kasvaa oikeaan kokoon aikanaan. Vastasyntyneet ovat yleensä n. kokoa 52-56 cm, mutta kasvavat aluksi hurjaa vauhtia (parhaimmillaan yli sentin viikossa). Tämän vuoksi vastasyntyneenkin lahjoissa kannattaa ennakoida ja ostaa isompi, esimerkiksi 68 cm vaate.

4. Kuolalappu tai ruokalappu
Ruokalappuja tarvitaan viimeistään puolen vuoden iässä, jolloin kiinteiden ruokien maistelu alkaa. Kuolalappuja tarvitaan yleensä aikaisemminkin, sillä vauvat eivät oikein hallitse syljen nielemistä.

5. Pyyhe
Lasten hupullisesta pyyhkeestä on iloa pitkään. Vauvaa kylvettäessä paksu, iso pyyhe estää lasta kylmettymästä ja sama pyyhe sopii käyttöön myös vanhemmalle lapselle. Vauvat ja taaperot käyttävät lisäksi vaippoja useamman vuoden, joten lahjaksi voi harkita myös pienempiä pyllyn kuivaamiseen sopivia pyyhkeitä.

6. Lasten aterimet, muki ja/tai lautanen

Ruokailuvälineet ovat tarpeen, kun lapsi alkaa opetella omatoimista syömistä hiljalleen yhden ikävuoden tietämillä. Kaikkien astioiden on järkevää olla särkymätöntä materiaalia, koska ne tulevat olemaan hyvin kovakouraisen käsittelyn kohteena.

7. Miten olisi kuitenkin jokin lelu?
Leluja pursuaa lapsiperheillä yleensä ovista ja ikkunoista, mutta niitäkin on siitä huolimatta lupa ostaa. Omasta kokemuksesta sanoisin, että pehmolelut ovat yleensä lahjarintamalla yliedustettuja. Kannattaa siis ennemmin suosia jotakin vauvan käteen nopeasti sopivaa suhteellisen pientä ja sopivasti jäystettävissä olevaa lelua. Erilaiset purulelut, kilisevät, heijastavat, rapisevat tai helposti manipuloitavissa olevat lelut ovat yleensä vauvojen mieleen. Vähän vanhemmat vauvat pitävät myös ylettömän paljon vinkuleluista ja erilaisista ääniä päästelevistä leluista, mutta vanhemmat saattavat olla näiden lelujen ihanuudesta vahvasti erimielisiä jälkikasvunsa kanssa.

8. Kirja
Lastenkirjasta on iloa pitkään. Vauvat ja taaperot jaksavat yleensä vain hyvin lyhyitä katselukirjoja. Syömistä kestävät kovasivuiset kirjat ovat plussaa. Jos muistelet lämmöllä jotakin lastenkirjaa omasta lapsuudestasi, voit hyvällä omallatunnolla ostaa semmoisen vaikka vauvalle. Siitä on iloa tulevina vuosina. Vauvat ja taaperot pitävät myös loruista ja sanoilla leikittelevistä runoista, joten lasten runokirja on hyvä lahja. Kannattaa kuitenkin tehdä vanhemmille palvelus ja lukea hitusen, mitä on ostamassa. Samaa kirjaa ja lorua kun joudutaan usein toistamaan lukemattomia kertoja. Jos oma kämmenesi lentää myötähäpeästä otsaan jo ensimmäisestä kirjan lauseesta, kannattanee valita jokin toinen kirja.

Ja sitten vielä muutama asia, joita ei kannata ostaa, koska ne voivat nostaa vanhemmissä yllättävän vahvoja tunteita.
Tutti, tuttipullo tai mikään imetykseen liittyvä. Imetykseen liittyy ihan uskomaton määrä painostusta, ahdistusta, kelpaamattomuuden tunnetta ja yhteiskunnan sormella osoittamista. Tutti on vähän samassa pannassa. Koko touhusta on viisainta pysyä mahdollisimman kaukana, koska tunneherkässä tilassa olevat ihmiset loukkaantuvat helposti.
Lahjakortti kylpylään, teatteriin, elokuviin, ravintolaan tms, joka vaatii vanhempien lähtöä kaksistaan jonnekin. Ajatustasolla tämä voi kuulostaa hyvältä, mutta jää todennäköisesti käyttämättä, ellet itse lyö vanhemmille eteen päivämäärää, jolloin olet valmis tulemaan lastenvahdiksi riippumatta vauvan senhetkisestä tunnetilasta. Varsinkin pikkuvauva-aikana vanhempien aivan kaikki energia kuluu yleensä pakollisten asioiden ja vauvan hoitamiseen. Vaikka vauva-arjesta onkin mukavaa paeta välillä, se vaatii yleensä parhaimmillaan melkoista ja pahimmillaan kohtuutonta järjestämistä. Mene itse mieluummin kylään, vie ruokaa mukanasi, keitä itse pannullinen kahvia ja vie mennessäsi roskapussi, niin olet paljon enemmän avuksi.

Kestovaipat for dummies, osa 5: pesu ja hygienia

Ja sitten vielä muutama sana hygieniasta ja vaippojen pesusta. Tähänkin pätee jälleen kerran maalaisjärki. Tärkeintä on pestä vaipat usein kuumalla vedellä ja pesuaineella ja sen jälkeen kuivata vaipat huolellisesti ja mahdollisimman nopeasti auki levitettynä. Mitään sen ihmeellisempää desinfiointi- tai putsauskikkaa ei varsinaisesti tarvita.

Vaippaan joutuvista eritteistä pissa on steriiliä, mutta ärsyttää ihoa pidemmän päälle. Kakka sen sijaan ei juuri muuta olekaan kuin eläviä ja kuolleita bakteereita ja sen lisäksi se vielä ärsyttää ihoa. Hyväkin kestovaippa on imukyvyltään huonompi kuin kertakäyttövaippa, joten kestovaippa pitää muistaa vaihtaa tiheästi, kakkavaippa mielellään heti. Suurin osa kakan bakteereista on harmittomia, mutta valitettavasti seassa on runsaasti myös semmoisia pöpöjä, jotka aiheutava enemmän tai vähemmän rajua tautia päätyessään väärään paikkaan, esimerkiksi suuhun, haavoihin tai silmiin. Tämän vuoksi onkin hyvin tärkeää muista pestä omat kätensä aina, kun on ollut tekemisissä pyllyasioiden kanssa, oli kyseessä sitten kenen pylly hyvänsä.

Kuten jo aiemmin todettu, kakka kannattaa huuhtoa vaipasta tuoreeltaan vaikka vessanpönttöön. Näin päästään eroon jo suurimmasta osasta likaa, pöpöjä ja hajua. Likaiset vaipat kannattaa säilytää erillään muusta pyykistä mielellään mahdollisimman ilmavassa, erillisessä korissa tai vastaavassa. Mikrobit viihtyvät lämpimässä, kosteassa ja vähähappisessa ympäristössä, jossa on paljon orgaanista ravintoa. Näinollen esimerkiksi muovipussissa hautominen ei tee likavaipoille pidemmän päälle hyvää. Jos mahdollista, pelkästään pissaiset vaipat voi jopa ripustaa kuivumaan ennen pesua. Näin ne eivät ole omalta osaltaan hautomassa kakkavaippoja. Varsinkin koska kakkabakteerit tuppaavat muuttamaan kostean virtsan sisältämän urean ammoniakiksi, joka haisee sangen pahalta.

Kestovaippojen käyttäjää on yleensä turha muistuttaa siitä, että likaiset vaipat tulee pestä usein. Yleensä pyykkiä kertyy yhteen koneelliseen helposti jos nyt ei ihan päivässä niin viimeistään kahdessa. Jos pyykkivuori ei toimi tarpeeksi osoittelevana vinkkinä, viimeistään haju saa pyykkäämishalut kyllä heräämään. Kestovaipat on syytä pestä aina 60 asteessa. 60-asteinen vesi on jo sen verran kuumaa, että se tekee n. 37 asteeseen tottuneiden suolistomikrobien elämän hyvin epämukavaksi, varsinkin kun sekaan sotketaan pesuaineen korkea pH ja hajoittavat entsyymit. Pesu tuskin vie vaipoista aivan kaikkia bakteereita, mutta jäljelle jäävillä ei ole pesun ja kuivattamisen jälkeen tarjolla ravintoa eikä kosteutta. 90 asteinen pesu tappaa todennäköisesti jo aivan kaiken, mutta se myös kuluttaa kankaita, eivätkä kaikki keinokuidut kestä sitä. 60 astetta on yleisesti ottaen varmasti riittävä lämpötila.

Periaatteessa vaipat lienisi kaikkein hygieenisintä pestä erikseen. Käytännössä tässäkin asiassa voi käyttää maalaisjärkeä. Vaipat on yleensä hyvä pestä tehokkaalla ohjelmalla ja esipesun kera, joten varsinkin hyvin likaisen, tehopesua vaativan pyykin voi melko huoletta viskata sekaan. Pyhävaatteita en lähtis vaippapyykin sekaan ymppäämään, mutta esimerkiksi pukluiset rievut tai pahasti sottaantunut teepaita menee mielestäni vaippojen seassa ihan mukavasti ja tulee puhtaaksi.

Tässä kohden on muuten pakko kumota yksi myytti: vaikka villa onkin antibakteerista, se ei ole mikään mystinen superdesinfioija eikä hajota likaa. Näinollen se ei ole "itsestään puhdistuva", toisin kuin esimerkiksi kestovaippojen wikipediasivu väittää. Jos villakankaalle menee paskaa, niin se paska kyllä pysyy siinä eikä häviä minnekään, ennen kuin kangas pestään. Sama pätee virtsan sisältämiin ärsyttäviin aineisiin, ureaan ja vastaaviin. Eivät ne sieltä villan seasta mihinkään katoa. Jos pissainen villa kuivataan, urea todennäköisesti muuttaa hieman muotoaan ja villan antibakteeristen ominaisuuksien vuoksi se tekee sen vähemmän todennäköisesti ammoniakin suuntaan, mutta ei se mihinkään katoa. Näinollen kyllä, villaiset imut ja likaiseksi menneet villahousutkin täytyy pestä aika ajoin, varsinkin jos niissä on kakkaa. Ja koska villa menee kuumassa vedessä pahaksi, en henk koht pidä sitä kovin hyvänä kestovaippamateriaalina. Muualla sillä on toki paikkansa ja mm. paidoissa villa on aivan loistavan ekologinen ja lämmin vaihtoehto, kunhan se on eettisesti tuotettua. Toki luonnonmateriaalit ovat vaipoissa parempi valinta kuin keinokuidut, jo ihan mikromuoviongelmankin takia, mutta itse suosisin ennemmin hyvin pesua kestävää puuvillaa, hamppua tai bambua.

Pestyssäkin kestovaipassa on varmasti enemmän bakteereita kuin puhtaassa kertakäyttövaipassa. Mutta se on vain ja ainoastaan hyvä asia, niin kauan kuin niitä pöpöjä on niin vähän, että pienen vauvankin immuunipuolustus pystyy estämään niitä aiheuttamasta tauteja. Nykytietämyksen mukaan liian korkea hygienian taso altistaa allergioille ja autoimmuunitaudeille. Turvallisen pieni bakteerikontakti pitää immuunipuolustusta varpaillaan ja estää näitä korkean hygienian elintasotauteja. Tästäkin syystä kestovaippailu on mielestäni järkevää.

Tähän päättyy tämä kestovaippasaaga. Kirjoittelen vielä myöhemmin lisää, jos jotain tulee mieleen.

Kestovaipat for dummies 4: koot ja joitakin muita yksityiskohtia

Kestovaippojen koot vaihtelevat iloisesti merkeittäin, mikä on äärimmäisen ärsyttävää ja tekee touhun hankalaksi varsinkin keskosena syntyneen vauvan kanssa, jolle tarpeeksi pienten vaippojen löytäminen on muutenkin hankalaa. Kestovaippakoot tuntuvat useinmiten lähtevän pienimmillään S-koosta, joka sopii n. 4-kiloisesta eteenpäin. Tätäkin pienempiä vaippoja huhujen mukaan on (XS tai NB) ja ne menevät 2-5 -kiloisille. S-koko on yleensä 4-7, M 5-10, L 7-12 ja XL 11 kg ylöspäin. Tämä on kuitenkin karkea yleistys, valitettavasti. Vaippoihin pätee sama kuin vaatteisiin: kannattaa ennemmin ostaa vähän iso, sillä pieni jää hyvin nopeasti käyttökelvottomaksi. Liian isoa vaippaa voi hieman paikkailla käyttämällä sopivaa kuorivaippa.

Joissakin vaipoissa on ulkopuolella nepparit, jolla kokoa voi muuttaa. Ne ovat sangen kätevä ratkaisu omasta mielestäni. Oikeastaan ainoa keksimäni hankaluus on se, että vaipan pyllyosa on aluksi liian leveä tai myöhemmin se saattaa ehkä olla hitusen kapea mallista riippuen.

Nepparit avoinna.

 

Nepparit kiinni. Melko merkittävä kokoero, eikö?

Vaipoissa on useitakin erilaisia kiinnityssysteemeitä, joilla vaipan saa pysymään vauvan päällä. Yleisimmät taitavat olla tarranauha ja nepparit. Näistä tarranauha tuntuu omasta mielestäni kätevämmältä, mutta nepparitkin toimivat. Oleellisempaa itseasiassa on kiinnityksen muuntelevuus. Esimerkiksi leveä tarranauha on kätevämpi kuin kapea, koska siten vastatarran voi kiinnittää joko vaipan yläosaan tai alaosaan vauvan jalkojen ja pepun muotoa paremmin myötäillen. Lisäksi on ehdoton plussa, jos toisen sivuläpän saa kiinnitettyä toisen sivuläpän päälle. Siten leveänkin vaipan saa sopimaan hoikalle vauvalle.

Tarranauha, jonka saa kiinnitettyä myös itsensä päälle.

Nepparikiinnittys, jossa toisen sivuläpän saa toisen päälle.

Joissakin vaipoissa on sisällä outo läppä. Jos olen ymmärtänyt oikein,
sen pointti on kerätä kakka läppään ja helpottaa siten vaipan putsaamista. Riittää kun huuhtoo läpän, eikä koko vaippaa ole tarvetta kastella.

Seuraavassa osassa vielä kestovaippojen pesusta ja hygieniasta.

Kestovaipat for dummies 3: erilaiset vaipat

Kestovaippoja on karkeasti kolmenlaisia: erillinen, kosteutta imevä sisävaippa ja sen päälle laitettava, kosteutta pitävä kuorivaippa, taskuvaippa, jonka sisälle laitetaan imevä osa sekä all-in-one, jossa kaikki osat ovat jo valmiiksi kiinni toisissaa. Näissä kaikissa on puolensa, ne sopivat hieman erilaisiin tilanteisiin ja toisille perheille yksi sopii paremmin kuin toinen. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, jokainen vaippamalli on vielä hieman erimuotoinen, kiinnityksiä on erilaisia, vaippojen koot vaihtelevat hieman ja eri malleista on sekamuotoja. Yritän tässä vettä yhteen eri perusmallien erot ja pistää ylös myös muutamia muita yksityiskohtia, jotka saattavat auttaa vaipan valinnassa. Tässä kohden huomautettakoot myös, että jos ei ole koskaan käyttänyt kestovaippoja ja koko homma on ihan uutta, kannattaa aluksi hankkia vain pari vaippaa kokeeksi ja testata, miten ne sopivat. Vaihtoehtoisesti voi olla järkevää ostaa suppea kestovaippapaketti käytettynä joltakulta toiselta. Ihmisille tuntuu ajan myötä kertyvän sangen sekalainen kokoelma erilaisia vaippoja ja nettikirppiksiltä saa yleensä kohtalaisen huokeasti enemmän tai vähemmän kattavia paketteja, jossa on vähän kaikennäköistä kokeiltavaksi.

Sisävaippa ja kuori

Ammoisina aikoina eli joskus tämän vuosituhannen alussa alkuihmiset keksivät tämäntyylisen kestovaipan ensimmäisenä. Sisävaippojen ja kuorivaippojen muodossa ja mallissa tuntuu olevan myös kaikkein eniten hajontaa. Ilmeisesti vuotosuojana toimii myös villahousut, mutta jotenkin itse luottaisin ennemmin muovipohjaisiin, kaupallisiin kuoriin, jotka varmasti pitävät vettä. Osaan sisävaipoista saa ympättyä mukaan lisäimuja. Tämä pitää vaipan pidempään kuivana. Lisäksi erillisen kuoren saa yleensä aseteltua paikalleen paremmin, mikä puolestaan estää tehokkaammin vaipan vuotamista. Itse pidän tätä kestovaippaa ehkä kaikkein hankalimpana, koska liikkuvia osia on niin paljon, mutta kyllä sekin ihan käypä on.

+ Vuotaa vähiten todennäköisesti ohi.
+ Kuorivaippaa ei tarvitse joka kerran pestä
+ Kuivuu kohtalaisen nopeasti pesun jälkeen.
+ Eri sisävaippoja ja kuoria yhdistelemällä saa oman vauvan muodolle parhaiten sopivan vaipan.
- Hidas ja joskus hankala pukea päälle.
- Varsinkin aluksi monimutkainen ja kertakäyttövaippaan verrattuna vaikeimmin lähestyttävä.

 

Muumi-sisävaippa (oik) ja kuorivaippa (vas)

Sisävaipan pukeminen. Ensin sisävaippa...

...sitten kuori päälle.

Taskuvaippa

Taskuvaippa on helposti lähestyttävämpi kuin sisävaippa-kuorivaippasysteemit. Taskuvaipassa on vettä pitävä ulkopuoli ja vettä läpäisevä, mutta kuivahkona pysyvä sisäpuoli. Vaipan sisälle laitetaan erillinen imuosa, joka imee kosteuden ja pitää sen vaipan sisällä. Taskuvaippojakin on eri muotoisia ja eri tyylisiä, osassa voi olla pieni imuosa jo valmiiksi ommeltuna, mutta perusperiaate on sama. Taskuvaippojen parhaita puolia on nopea kuivumisaika. Koska koko helahoito hylkii vettä, vastapesty taskuvaippa on yleensä kuiva ja käyttövalmis parissa tunnissa. Koska puhtaita vaippoja tarvitaan muutaman tunnin välein, tämä on vaipalle oikein hyvä ominaisuus. Imut toki kuivuvat vähän hitaammin. Taskuvaipat saattavat vuotaa, jos imun on asettanut huonosti tai vaippa on jäänyt löysäksi. Herkästi vuotavaa taskuvaippaa voi paikata hieman laittamalla kuorivaipan taskuvaipan päälle.

+ Kuivuu nopeasti.
+ Kohtalaisen helppo ja nopea pukea
+ Imuteho säädeltävissä imujen määrää lisäämällä.
+ Melko yksinkertainen.
- Voi vuotaa, jos koottu tai puettu huonosti.

Taskuvaippa ulkoa.

Taskuvaippa sisältä.

All-in-one

All-in-one tai AIO-vaipassa on kaikki samassa, eli sisäosa imee kosteuden ja ulko-osa pitää kosteuden sisäpuolella. Tämän vaippatyypin käyttö on siis aika yksinkertaista. Senkun vaan pukee päälle ja nakkaa käytön jälkeen pyykkiin. AIO-vaipan kosteudenpidätyskyky on kuitenkin vaihteleva. Vaippoihin pystyy usein lisäämään imuja, mutta silloin se ei juurikaan eroa taskuvaipasta. Jos imun lisääminen ei onnistu, vaippa pitää vain sen verran kosteutta kuin se pitää ja tehon lisääminen vaatii ekstraluovuutta. Lisäksi AIO kuivuu vaipoista kaikkein hitaimmin ja on sen vuoksi myös kierroltaan hitain.

+ Yksinkertainen käyttää.
+ Helppo pukea.
- Imutehon säätely hankalampaa
- Kuivuu hitaasti

 

All-in-one-vaippa

Kestovaippa for dummies, osa 2: miten se toimii?

Miten kestovaippaa sitten käytetään? Yksinkertaisesti ilmaistuna siten, että imevä osa laitetaan vauvaa vasten, vettäpitävä osa sen ulkopuolelle ja valmista tuli. Imevä osa voi olla erillinen vaippa (eli "sisävaippa"), joka laitetaan ensin päälle ja sen ulkopuolelle puetaan erillinen, vettä pitävä vaippa ("kuorivaippa") tai housut (esimerkiksi villahousut). Tai sitten vaipan sisälle laitetaan imevä kangaskappale ("imu") ja vauvalle puetaan vain yksi vaippa. Tämä on ehkä yleisin käytössä oleva kombo ja nimeltään taskuvaippa. Tai sitten imu on pysyvä osa vaippaa, koko helahoito on samassa paketissa ja puetaan vain vauvan päälle ("all-in-one-vaippa" tai lyhyemmin AIO-vaippa). Näitä voi vielä yhdistellä mielikuvituksellisesti, esimerkiksi all-in-one-vaippojen sisälle saa usein tungettua lisäimuja kuivanapitoajan pidentämiseksi tai vähän löysää taskuvaippaa voi paikata kääräisemällä sen päälle vielä ylimääräinen kuorivaippa.

Demotaanpa ihan kuvien kanssa taskuvaipan käyttö soman avustajamme Nallen kanssa.

Ensin taskuvaippa ladataan jollakin imevällä kankaalla. Imuja on paljon erilaisia, meillä on mikrokuituimuja, bambuimuja, jotain ihme hamppusekoitusta olevia imuja ja isompi taittoimu, joka taitetaan kahtia vaipan sisään. Taittoimun voi pesun jälkeen levittää taas auki ja näin se kuivuu nopeasti. Kuivumisaika on oleellinen, sillä nopeasti kuivuva imu on nopeammin taas käytössä.

Erilaisia imuja.

Seuraavaksi otetaan taskuvaippa. Tässä yksilössä kiinnitys tapahtuu tarralla. Vasemmalla vaippa ulkoa ja oikealla sisältä. Vaipan sisällä on tasku, johon imuosa tungetaan.

 

Pro tip: tarrakiinnityksen yhteydessä on aina joku vastakappale, johon tarrat saa kiinnitettyä pesun ajaksi. Niitä kannattaa käyttää. Muuten pesun jälkeen pesukoneesta saa kaivaa epämääräisen mytyn toisiinsa liimaantuneita vaippoja.

Tarran pesukiinnitys vaipan sisäpuolella.

Imut laitetaan vaipan sisään taskuun. Meillä käytetään aina kahta imua, koska yksi ei pidä vauvaa kuivana kuin hyvin lyhyen hetken.

Ja kun vaippa on ladattu, se on valmis puettavaksi vauvalle. Pukeminen ei eroa kertakäyttövaipasta mitenkään. Vatsan ja vaipan kuminauhan väliin pitää mahtua sormi, ja jalkoja ympäröivät resorit on hyvä tarkistaa. Jos ne repsottavat, eivätkä ole kunnolla tiiviisti jalkoja vasten, vaippa saattaa vuotaa.

Vaippaa poisotettaessa imut on hyvä napata taas pois kuoren sisältä ja viskata pyykkiin erikseen. Jos vaipassa on kakkia, se on hyvä huuhtoa heti pois, esimerkiksi käsisuihkulla vessanpönttöön.

Vaippoja on hyvä säilyttää erillisessä, ilmavassa pesukopassa, jotta ne eivät muhi ihan tolkuttomasti. Vaippapyykki on myös hyvä pestä aika tiheään, päivän-parin välein. Kaikissa vaipoissa on yleensä suosituksena 60-asteen pesu, mutta käsittääkseni kaikki kestovaipat kestävät myös 90 asteen pesua, ja se lienee hyvä idea aina silloin tällöin. Tiheän pesun vuoksi on kätevää, että vaipat kuivuvat nopeasti. Taskuvaippa kuivuu yleensä muutamassa tunnissa, imu puolessa vuorokaudessa. Siten vaipat eivät vie tilaa pyykkinarulta kuin hetken, eikä vaippoja tarvitse olla kymmeniä. Päivässä kuluu yleensä kuitenkin 6-9 vaippaa riippuen siitä, käyttääkö kertakäyttövaippoja ohessa. Kestovaippoja ei saa kuivata kuivausrummussa, sillä se vie niiden imutehon ja tuhoaa tarrat.

Vaippapyykkikori.

Lopuksi vielä pari sanasta hygieniasta. Kyllä, kertakäyttövaippa on varmasti hygieenisempi kuin kestovaippa. Ei, ero ei ole merkittävä, jos käyttää maalaisjärkeä. Kakka on täynnä bakteereita, mutta pöpöt tarvitsevat yleisesti ottaen elääkseen kosteutta, ravintoa ja sopivan lämpötilan. Pesemällä vaipat puhtaaksi bakteerien ravinteista niille epämiellyttävässä lämpötilassa ja sitten vielä kuivaamalla vaippa rutikuivaksi saavuttaa länsimaisissa puhtaan veden olosuhteissa aivan tarpeeksi korkean hygienian suojatakseen sekä itsensä että vauvansa kakkabakuilta. Niin ja se tärkein: muista pestä aina omat kätesi hyvin, kun olet koskenut vaippoihin tai vauvan likaiseen peppuun.

Kestovaipat for dummies, osa 1

Kestovaipat on yksi niistä asioista, joihin voi hurahtaa kun saa vauvan. Ja se on ongelma, koska niihin nimenomaan hurahdetaan. Täysin. Ehdoitta. Äkkiä koko elämä on pelkkiä villapöksyjä, sisävaippoja, riisipaperia ja ties mitä outoa. Tämän vuoksi ainakin itse koin kestovaipat aika vaikeaksi lähestyä, koska tuntui lähinnä siltä että pitää lukea itsensä insinööriksi osatakseen käyttää niitä. Onneksi hippi sisälläni ei antanut periksi, koska lopulta kestovaippojen käyttö osoittautui paljon yksinkertaisemmaksi kuin olin kuvitellut. Ja koska kestovaipat ovat ihan oikeasti ympäristöystävällinen vaihtoehto, ajattelin kirjoittaa kestovaippaohjeet for dummies omasta laiskan, mukavuudenhaluisen ja yksinkertaisuudesta pitävän vanhemman näkökulmastani. Ja koska yhdistykset täytyy aina mainita, kun puhe on mistään vauvoihin liittyvästä, niin on olemassa myös kestovaippayhdistys, jonka sivuilla on myös tietoa. Sieltä saa tilattua testipaketteja ja whatnot. Itse en jaksanut, mutta jos joku muu on viitseliäämpi, niin antaa mennä.

No niin, se alustuksesta. Mennään asiaan.

Kestovaipat for dummies, osa 1: mikä kestovaippa, miksi kestovaippa ja mitä ihmeen hippitouhuja nyt taas?

Mikä on kestovaippa?
Kestovaippa on siis juuri se, mitä nimi indikoi: kertakäyttövaipan vastakohta, monta kertaa käytettävä, pestävä vaippa. Kestovaipat saivat alkunsa DIY-meiningillä ja se leimaa edelleen kestovaippaskeneä. Jos on noheva ja tykkää ommella, netti on pullollaan erilaisia kaavoja, kangassuosituksia ja vaikka mitä omien vaippojen väkertämiseen. Mutta onneksi asiat tuppaavat kaupallistumaan levitessään, joten meikäläisen tyyppisille patalaiskoillekin on olemassa nykyään valmiita vaippoja vaikka minkämoisia. Ei siis kannata pelästyä, vaikka ensimmäisenä törmäisi ohjeeseen villapöksyjen kutomisesta vuotosuojaksi.

Tässä kohden on yleensä pitkähkö selostus kaikista mahdollisista vaippatyypeistä ja materiaaleista, joka ainakin itseäni uuvutti ihan hirveästi. Kaikeksi onneksi sitä ei varsinaisesti tarvita! Paneudutaan asiaan tarkemmin jossain seuraavassa blogahduksessa, mutta kestovaippa koostuu aina käytännössä kahdesta osasta: vettä imevästä sisäosasta ja vettä pitävästä ulko-osasta. Suurimmassa osassa vaipoista on myös sisimpänä kerros, joka päästää veden läpi, mutta pitää vauvan ihoa vasten olevan osan kuivana. Siis käytännössä ihan samaa systeemiä kuin kertakäyttövaipoissakin. Yksinkertaista. Tähän komboon päästään monella eri ratkaisulla, mutta tosiaan eritellään vaippatyypit myöhemmin. Yleisimmin nestettä imevä osa on jokin tämäntapainen:

Ja imevä osa menee jonkin tämäntapaisen vettäpitävän sisälle:

Tämä on ns. taskuvaippa. Tämä on vettäpitävä puoli, imu laitetaan vaipan sisällä olevaan taskuun.

Miksi kestovaippa?
Se on ekologinen ja pitkällä juoksulla halvempi kuin kertakäyttövaippa. Yksittäinen kestovaippa maksaa moninkertaisesti kertakäyttövaippaan verrattuna, mutta sitä yhtä vaippaa voi käyttää satoja kertoja. Ottaen huomioon, että vauva tarvitsee päivässä semmoiset 6-9 vaippaa, kestovaippa maksaa itsensä nopeasti takaisin. Lisäksi käytettynä ostettuna vaippa tulee halvemmaksi ja on itseasiassa käytössä jopa parempi kuin uusi, koska vaippa imee vettä sitä paremmin mitä useammin se on pesty. Vrt. upouusi froteepyyhe ja vanhempi, monta kertaa pesty froteepyyhe.

Mutta kun pesemiseen menee energiaa, niin eihän se ole ekologisempi!
No onpas! Mietitäänpä: kertakäyttövaippa valmistetaan halpatuotantomaassa, kärrätään Suomeen, ajetaan autolla kauppaan, ostetaan kaupasta, kärrätään kotiin, käytetään kerran, heitetään roskiin ja kärrätään joko kaatopaikalle tai polttoon. Kestovaippakin saatetaan valmistaa halpatuotantomaassa, kärrätä Suomeen ja ajaa kauppaan, mutta sieltä kotiin päädyttyään se pysyy siellä ja yleensä matkaa sieltä seuraavaan kotiin. Yhtä kestovaippaa kohden kertakäyttövaippojen matka halpatuotantomaasta Suomeen ja kotoa kaatopaikalle tehdään satoja kertoja. Aika hemmetin energiatehoton pesukone saisi olla, että kuluttaisi niin paljon energiaa kuin siihen ralliin menee.

Mutta kun kakkavaippojen peseminen ällöttää.
Tämän argumentin heittäjällä ei todennäköisesti ole lapsia. Kakkaisen pyykin kanssa joutuu tekemisiin, käyttipä mitä vaippoja hyvänsä, koska vauvojen kanssa shit happens. Also kaikki muut eritteet happens. Omasta mielestäni puklupyykki on paljon etovampaa. Mutta toisaalta meitä on moneksi. Jos ajatus tuntuu ylitsepääsemättömän ällöttävältä, niin sitten kannattaa pitäytyä kertakäyttövaipoissa. Niistäkin on ekologisempia vaihtoehtoja, esimerkiksi uusiutuvista materiaaleista tehdyt Natyt.

Pyykin pesuun menee aikaa ja eikös se ole yöksi vähän hankala?
Niin menee ja kyllä on. Kestovaippa on vähän hankala myös kylässä ja matkoilla. Onneksi tässä(kään) asiassa ei tarvitse olla täysin ehdoton. Yöllä voi käyttää kertakäyttövaippaa, samoin kuin kyläillessä ja matkoilla. Osittainen kestovaipan käyttökin vähentää ympäristökuormaa jo merkittävästi. Pyykin pesuun menee vauvojen kanssa muutenkin aikaa ihan tolkuttomasti, joten vaippapyykki menee yleensä siinä sivussa. Mutta aina ei jaksa. Jos ei jaksa, niin sitten ei auta kuin käyttää kertiksiä.

Minen mitään viherpiiperrystä ala!
Ei oo pakko. Mutta kestovaipat alkavat olla jatkuvasti normaalimpi ja normaalimpi ilmiö ihan tavallistenkin vanhempien keskuudessa. Ei siis tarvitse pelätä leimaantuvansa hipiksi kestovaippojen vuoksi. Laatumerkkien uudet kestovaipat ovat muskareissa ja hiekkalaatikoilla ihan yhtä suuri ihailun kohde kuin upouusi Rukan haalari, vai mitä burberryjä ihmiset nykyään käyttääkään.

Seuraavassa osassa katsotaan oikein kuvien kanssa, että miten kestovaippa varsinaisesti toimii.

Mitä pikkuvauvaperhe tarvitsee, tai oikeammin mitä vauvan vanhempi tarvitsee

Minen oo kuollunna. Ihan. Välissä käytiin aika lähellä, sekä minä että jälkikasvuni, mutta nyt tilanne alkaa olla hiljalleen tasoittunut. Paljon olisi asioita käsiteltäväksi ja ehkä jossain vaiheessa kirjoittelen myös surkeasta synnytelmästäni, mutta aloitetaan vähän iloisemmalla aiheella kuitenkin. Meidän muksu on nyt hieman vajaat kolme kuukautta vanha ja tässä vaiheessa tuntuu hyvältä idealta listata asioita, joista on meille ollut pikkuvauva-aikana hyötyä. Vauvarompetta ja roinaahan on kaupat pullollaan. Omasta kokemuksestani sanoisin, että suurin osa siitä on turhaa. Sen sijaan on paljon asioita, joita ei kaupata vauvoille, mutta joista on ollut huomattavasti hyötyä.

Sellaisia ovat hyvä pyykkikone ja tiskikone, rätit ja pyyhkeet, mahdollisimman helppo ruoka sekä sotkun ja tekemättömien asioiden sietäminen.

Hyvä, iso pyykkikone ja tiskikone

 

Kaikki aina varoittelee, että vauvan kanssa tulee paljon pyykkiä. Silti sitä määrää ei voinut mitenkään ennakoida. Varsinkin jos beibi pulauttelee paljon, kuten meidän mukula. Pahimpina päivinä meillä on vaihdettu viidesti vauvan vaatteet, omat vaatteet ja erinäiset kodintekstiilit, jotka ovat tahraantuneet. Meillä pyykin määrää lisää myös kestovaippojen käyttö. Vaippapyykki ja pulautuspyykki haiskahtavat sen verran, ettei niitä viitsi jättää muhimaan kovin moneksi päiväksi, vaikka ei olisikaan muuten pakko pyykätä. Pyykkikone siis hurisee päivittäin. Jos aikoo uusia pyykkikoneensa, suosittelen semmoista, jossa on hyvä linkous, runsaalla vedellä huuhteleva herkkäihoisten ohjelma ja tehokas pikapesumahdollisuus pitkän ohjelman lisäksi. Hyvä linkous tekee pyykistä paljon kuivempaa kuin huono, jolloin kuivatus on nopeampaa. Hyvä huuhtelu taas luonnollisesti vähentää pesuainejäämiä, sillä vauvojen iho on tunnetusti herkkä ja kemikaalikuorma täysin turha. Pikapesuoptio on hyvä olemassa, sillä muksu saa kuitenkin tahrattua juuri sen paidan, jota olit ajatellut käyttää seuraavana päivänä päästessäsi ekaa kertaa viikkokausiin jonnekin. Siitäkin huolimatta, että paita oli visusti kaapissa turvassa. Kuivausrummusta tykkäävät monet, mutta oma kokemukseni niistä on, että ne kuluttavat printit irti vaatteista, kutistavat niitä, haalistavat värit ja heikentävät kankaan tosi nopeasti puhkeamispisteeseen. Lisäksi kestovaippoja ei saa kuivattaa rummussa, koska niiden imuteho menee.

Tiskikone taas säästää aikaa ja helpottaa elämää. Ja jos pikkuvauvan vanhempi jotakin tarvitsee, niin helpotusta. Jokainen suoraksi vedettävä mutka kannattaa todella vetää suoraksi, koska se auttaa selviämään. Tiskikone myös pesee sen verran kuumassa, ettei tuttipulloja, tutteja tai vastaavia ole sen jäljiltä välttämätöntä keittää.

Pyyhkeitä ja rättejä

 

Äitiyspakkauksessa tulevat harsovaipat ovat aivan tolkuttoman käteviä. Niillä voi suojata vauvan rinnukset syöttäessä, estää toista tissiään vuotamasta housuille imettäessä, suojata olkapäänsä ja hiuksensa pukluvaaralta röyhtäyttäessä, pyyhkiä maitovanat poskelta ennen kuin ne koskettavat rinnuksia jne jne jne. Vauvan kasvaessa ja alkaessa harjoitella kiinteän syömistä käyttötarkoitukset todennäköisesti vain laajenevat entisestään. Jos joku niitä tarjoaa, kannattaa ottaa kaikki mitä saa. Samoin kannattaa tarjoutua ottamaan vastaan kaveripiirin vanhat pyyhkeet tai hakea kirpputorilta ne kaikkein nukkavieruimmat ja halvimmat (ja kovan käytön jäljiltä myös imukykyisimmät) pyyhkeet, sillä vaipanvaihto on sottaista puuhaa. Jos ei halua joutua pesemään vaihtoalustaa jokaisen vaihdon jälkeen, kannattaa pitää pyyhettä pyllyn alla. Lisäksi toinen pyyhe on hyvä olla käden ulottuvilla, sillä vauvoilla on uskomaton taito sotkea kakkaansa ja pissaansa mitä oudompiin paikkoihin juuri siinä nanosekunissa kun silmä välttää. Uusia pyyhkeitä tähän hommaan ei kannata uhrata, sillä ensinnäkin aivan uudenuutukainen pyyhe ei ime nesteitä kovin tehokkaasti ja toisekseen uuden pyyhkeen uhraaminen kakkapyyhkeeksi on sekä resurssien että rahan tuhlausta. Kukaan tuskin haluaa enää käyttää pyyhettä, joka on ensin pari vuotta palvellut pyllypyyhkeenä. Noheva vanhempi vääntä niistä vielä kestovaippojen imuja ja ekotiedostava vanhempi kärrää ne kierrätyspuuvillaksi, mutta tavalliselle, väsyneelle vanhemmalle annamme auliisti luvan viskata ne lähimpään roskikseen. Energiajae on tosin siinä tapauksessa plussaa.

Kauppakassi, Pizzaonline, Wolt, Foodora, täysravintopirtelöt ja einekset 

Kun koko elämä pyörii vauvan syömisen ympärillä, tuppaa perheen aikuisen/aikuisten ruokkiminen jäädä aina toissijaiseksi. Syömättä ei kuitenkaan jaksa edes hormonihöyryissä ylikierroksilla pyörivä pikkuvauvan vanhempikaan. Tässäkin on tärkeää antaa itselleen lupa mennä juuri siitä, missä aitaa ei ole lainkaan. Jos ei jaksa laittaa ruokaa, niin sitten ei ole pakko laittaa ruokaa. Hävyttömän etuoikeutettu länsimainen yhteiskunta tarjoaa väsyneelle vanhemmalle useita vaihtoehtoja. Otsikossakin tuli jo näitä listattua, mutta käydään ne vielä tarkemmin läpi. Tässä huomautettakoot, että asumme itse Helsingissä aika lähellä keskustaa. En suoraansanoen tiedä, miten relevantteja nämä palvelut ovat muualla Suomessa.

1) Ostosten tilaaminen kotiin
Ainakin S-ryhmä tarjoaa kohtuuhintaista palvelua, jossa ostokset voi tilata netistä kotiinkuljetuksena. Palvelun hinta ei riipu ostosmäärästä, joten kotiinkuljetuksena voi esimerkiksi tilata isommat ostokset kerran viikossa. Itse käytämme foodieta ja se on todettu toimivaksi ja luotettavaksi. Esimerkiksi joulun ruokaostokset on tullut tehtyä tuota kautta kertaalleen ja se kyllä päihitti ehdottomasti marketin jouluruuhkan.

2) Ravintoloiden kotiinkuljetus
Pizzaonline on jo klassikko ruuan nettitilauksen joukossa ja pizza tai kebab on täysin hyväksyttävää ravintoa vanhemmalle vauvan ensimmäisten elinkuukausien aikana. Pidemmän päälle pizza ei kuitenkaan ole kenellekään hyväksi. Ravintolaruuissa on eroja ja toiset ovat terveellisempiä kuin toiset. Pizzan vaihtoehdoksi suosittelen lämpimästi Foodoraa. Foodora on Woltin tapaan palvelu, joka kuljettaa mistä tahansa palveluun rekisteröityneestä ravintolasta ruuan kotiin. Kuljetuksen hinta vaihtelee ajankohdan mukaan neljästä eurosta kuuteen. Foodora palkkaa ruokalähettinsä työntekijöiksi, toisin kuin Wolt, jonka työntekijät ovat käytännössä töissä toiminimellä. Tämä on merkittävä ero, sillä Foodoran työntekijät saavat pyhälisät, lomarahat, tuntipalkan ja eläkemaksunsa, Woltin työntekijät taas eivät. Foodorasta ei myöskään ole meillä kuin hyvää sanottavaa. Ruoka tulee nopeasti ja luotettavasti perille.

Ravintolaa valitessa kannattaa panostaa mahdollisimman isoon ja terveelliseen mutta samalla ruokaisaan annokseen, sillä on vain eduksi jos tähteistä riittää seuraavaksi päiväksi. Kiinalaiset ravintolat ovat tässä suhteessä yleensä aika varma valinta. Ruoka sisältää yleensä runsaasti kasviksia ja annokset tuppaavat olemaan sekä isoja että kohtuuhintaisia. Pikkuvauva-ajan ensimmäisinä kuukausina ei myöskään kannata lähteä millekään spartakuurille, vaikka miten haluaisi vauvakiloista eroon mahdollisimman nopeasti. Voin kertoa jo etukäteen, että se kuuri tulee epäonnistumaan. Väsyneenä ja hormonipöllyissä epäonnistumiset ottaa todella raskaasti, joten helpommalla pääsee, jos antaa itselleen luvan olla ruma läski vielä muutaman kuukauden. Lohdutukseksi kerrottakoot, että paino tuppaa ensimmäisinä kuukausina synnytyksen jälkeen laskemaan ja kroppa kiinteytymään, vaikka ei tekisi mitään. Olkaa armollisia itsellenne.

3) Täysravintopirtelöt
Kyllä, tämmöisiä on olemassa. Vieläpä montaa sorttia. Netistä saa useammastakin paikasta tilattua jauhetta, jossa on kaikki mitä aikuinen ihminen tarvitsee ja jolla voi korvata vaikka joka ikisen ateriansa jos haluaa. Jauheet myös säilyvät aika pitkään, joten jos yhtään epäilyttää oma jaksaminen, kaapissa kannattaa olla edes näitä pahan päivän varalle. Olen itse maistanut näistä kolmea. Joylent on Hollantilaisen pienyrittäjän kehittämä ja taitaa olla yksi ensimmäisiä ja isoimpia Eurooppalaisia täysravintojauheita. Jauhetta saa monenmakuisena ja juomasta tulee ihan siedettävän makuista. Jauheesta on myös vegaaniversio. Itse pidän mansikasta ja suklaasta eniten. Joylent on makeutettu keinotekoisella makeutusaineella, joka maistuu jonkin verran läpi. Maku on kaikin puolin aika synteettinen, mutta toisaalta eipä näitä ravintopirtelöitä varmaan kukaan maun vuoksi vetele. Bertrand on saksalainen Joylentia vähemmän synteettinen vaihtoehto, jonka pakkausselosteessa on huomattavasti vähemmän e-koodeja ja jauheella on EU:n luomumerkki. Maku näissä on hieman Joylentia sekavampi, mutta ihan siedettävä. Hinta on Joylentia kalliimpi. Sitten on vielä suomalainen Ambronite. Ambronite tulee yhden aterian kokoisissa pusseissa, mikä on sangen kätevää verrattuna muiden vuorokauden annospusseihin. Itse en pitänyt Ambroniten mausta, joka muistutti lähinnä vastaleikattua ruohoa. Lisäksi suurin osa aineksista tulee "luotettavimmilta kiinalaisilta luomuviljelijöiltä". Valitettavasti ainakaan omasta mielestäni luotettavinkaan kiinalainen luomuviljelijä ei ole kovin luotettava, varsinkin kun tuotteelta puuttuu luomusertifikaatti. Mutta on se kumminkin suomalainen.

4) Einekset
Toistetaanpa nyt kaikki yhdessä: eineksissä ei ole mitään pahaa. Itse tekemällä saa varmasti parempaa aikaan, jos jaksaa panostaa, mutta kuinka moni pikkuvauvan vanhempi jaksaa? Lisäksi uskaltaisin väittää, että vaikkapa valmiina ostettu kasvissosekeitto on terveellisempää kuin pelkistä vehnäjauhoista väännetty makkarakastike pelkällä perunalla, vaikka jälkimmäinen olisikin itsetehty. Kannattaa toki katsoa, mitä ostaa. Valmiskeitot ja valmispuurot esimerkiksi ovat sangen terveellinen ja turvallinen eines. Eineksiä kannattaa myös ostaa varastoon pahan päivän varalle, sillä niitä pahoja päiviä tulee ja ilman ruokaa ne muuttuvat vain entistä pahemmiksi.

Silmälaput sotkun sietoon

 

Sotkua nimittäin tulee. Jatkuvasti. Ja koska vauva ihan oikeasti vie lähestulkoon kaiken ajan ja aivan kaiken energian, siivoaminen jää minimiin. Ja siihen se kannattaa jättääkin. Lapsi tarvitsee vanhempiaan eniten juuri niiden parin ensimmäisen kuukauden ajan. Niitä on sen vuoksi aivan turha tulhata siivoamiseen. Mitä väliä on muutamalla villakoiralla nurkissa, kun maailman suurin ihme tarvitsee juuri sinua syöttämään, paijaamaan, putsaamaan, vaihtamaan ja nukuttamaan. Ja niinä harvoina hetkinä kun maailman suurin ihme jättää orjansa rauhaan, kannattaa keskittyä huolehtimaan omista perustarpeistaan, eikä häätämään villakoiria. Kannattaa siis ennemmin laittaa laput silmille ja muistuttaa itseään siitä, että pikkuvauva-aika loppuu joskus. Itseasiassa melko pian. Pahin rääkki kestää vain pari hassua kuukautta ja sitten jo helpottaa. Sen aikana kannattaa olla itselleen, puolisolleen ja huushollilleen armollinen. Siivota ehtii myöhemminkin.

Toivottavasti näistä on apua jollekulle. Noin ylimalkaan kannattaa löysätä pipoa ja antaa kaiken mennä tärviölle. Pikkuvauva-ajan tärkein maali on pitää vauva hengissä ja itsensä järjissä. Muulla ei ole väliä. Muistakaa se.